PEJÄ - A

Käytiin Caran kanssa tekemässä pelastuskoirien jälkikoe A.

Tottiksen liikkeiden järjestys arvottiin ja meillä liikkeiden järjestys oli jäävä istuminen, jäävä seisominen+luoksetulo, jäävä maahanmeno+luoksetulo, nouto, seuraamiskaavio, eteenlähetys.
Tottishan eroaa pk-tottiksesta siinä, että henkilöryhmä pyörii ympyrää kokoajan ja yhdellä henkilöryhmän henkilöllä on koira. Lisäksi paikkamakuuta tekevän koiran ohjaaja menee henkilöryhmään kävelemään ympyrää siksi ajaksi, kun liikkeitä tekevä koirakko on ryhmässä. Lisäksi paikalla on kokoajan jotain melua (meillä se oli raivaussaha). Hyppynoutoja ei ole, tasamaanouto tehdään käyttöesineellä (meillä oli kenkä).

Seisomisesta luoksetulosta tippui pisteitä, koska koira tuli suoraan sivulle. Seuraamisessa lähti muutama piste epätarkkuudesta (hyppimistä, painamista, edistämistä, pysähdyksessä kiersi ohjaajan), henkilöryhmässä menevään koiraan ei reagoitu ja eteenlähetys meni nollille. Muihin liikkeisiin (jäävät istuminen ja -maahanmeno+luoksetulo, nouto, paikkamakuu) tuomari kommentoi: " ei huomauttamista". Loppuarvosana hyvä.

Vesisadetottista. Odotetaan tuomarilta lupaa.

Jälki menikin sitten kummallisesti. Meille annettiin merkitty ruutu ja aloitussivu, josta jälki lähdetään nostamaan. Koira läksi ruutuun ja nosti jäljen. Lähti ajamaan jälkeä ja teki ensimmäisen kulman melkein heti ruudun loputtua. Heti perään tuli toinen kulma ja hetken ajettuaan koira merkkaili ja jäi tarkkaamaan, kuin olisi ollut esine, jota ei sitten kuitenkaan löytynyt. Aloin jo miettiä, että joko koira ei nosta esineitä tai se menee jotain muuta jälkeä. Jatkettiin taas jälkeä parisataa metriä ja mentiin heinikon läpi, jossa minäkin pystyin erottamaan ihmisen jalanjäljet. Olimme siis ihmisen tekemällä jäljellä, koira jäljesti oikein. Ohjaajan mielessä kun ehti jo käydä, että jäljestämmekö kenties jotain eläintä, kun esineitä ei nouse, vaikka koira kyllä näytti jäljestävän ihmistä. Mutta ohjaaja ei luota koiranlukutaitoihinsa. Siinä kohtaa tuli varmuus, että ihmisen jäljellä ollaan, eikun vaan luottoa koiraan.

Seuraa se

N. 400 m ajettuaan koira alkoi kummallisesti kysellä minulta, että ihanko oikeasti tänne mennään ja jälkemme vei pyörimään suolle. Siellä sitten rämmittiin ja ohjaajan kumisaapas (luojan kiitos ohjaajalla oli kumisaappaat eikä lenkkarit) jäi kiinni suon mutaan. Ja sitten se kadotti jäljen. Nostatin uudelleen mutta jälkeä ei noussut. Poistuimme suolta, sillä siellä ei jalanjälkiä sammaleessa näkynyt ja nostatin ja koira löysi jäljen, joka meni tielle ja hylkäsi sen sinne. Ei siis oikea jälki. Lopulta koira läksi melko varmana omasta tekemisestään ajamaan jotain jälkeä, joka kulki tulosuuntaamme. Oma takajälkemme kenties? Ohjaaja katsoi kelloa ja totesi ajan menneen umpeen, vapautti koiran tehtävästään ja suuntasi autolle. Se siitä, ei tulosta...Autolla kohtasin kisakaverin, joka sanoi, että hänen koira oli nostanut jäljen, ajanut noin nostoruudun reunaan ja hukannut jäljen. Eikä ollut nostanut sitä uudestaan, vaikka parivaljakko oli sitä puolituntia nostanut. Ko. parivaljakolla oli päivän paras tottis alla! Harmi heidän puolestaankin.

Palattiin koepaikalle, jossa ilmoitin tuomarille, että mitään ei löytynyt. Sain ratamestarilta nähtäväkseni jälkemme karttaan piirretyn reitin ja totesin, että koira on heti ensimmäisen kulman jälkeen lähtenyt jonnekin jonkun muun kulkijan aiheuttamalle jäljelle. Siinä ei siis ollut kahta kulmaa peräkkäin! Olisiko koira siis ajanut oikeaa jälkeä n 50m ja sen jälkeen vaihtanut harhalle. Ja sitten se oli ajanut sitä väärää jälkeä ja päässyt sen imuun niin hyvin, että oli ylittänyt oikean jäljen ja sen tahallaan tehdyn tuoreen harhan niihin isommin reagoimatta! Suolle ei nimittäin päässyt ylittämättä oikeaa jälkeä. Nostatuksessa se sitten oli ollut se oikea harha, joka vei meidät sinne tielle.

Kaiken kaikkiaan kokeessa oli viisi koiraa, joista kaksi sai tuloksen. Kaksi tottiksissa loistanutta ei saanut maastotulosta, sitten oltiin me tottiksissa niin ja näin tehneenä ja sitten oli kaksi joiden tottis ei mennyt sinä päivänä hyvin mutta kuitenkin läpi, mutta jotka selvitti maaston ja siten sai tulokset. Päivä oli sateinen, vettä tuli melkein kokoajan. Välissä oli lyhyitä, maximissaan puolen tunnin taukoja. Onhan me nyt ennenkin sateessa jälkeä ajettu, että sää ei ole syy tähän. Itseasiassa taitaa olla juuri sateessa tehty ne parhaat jälkemme...

Tarkkaan piti seurata emännän meneminen henkilöryhmässä

Mutta meillä on nyt siis voimassaoleva pelastuskoiran tottelevaisuus. Seuraavaan kokeeseen kun mennään, mennään suoraan ja pelkästään jäljelle. Yritys on kova päästä vielä tänäkesänä kokeeseen. Ei auta kun toivoa, että mahdutaan.


(pahoittelen kuvien heikkoa laatua. Kuvaaja joutui ottamaan kuvat autosta käsin sateensuojan puuttuessa. Ja ei - kuvaaja ei ole sokerista, kamera on =D  )