Heippa täältä maalta! Muutto onnellisesti ohi. Koirat nauttii tilavista neliöistä ja isosta pihasta. Ei tule kokoajan toisen nenä liian lähelle. Kunto kasvaa kohisten, kun vetää takapihalla rallia umpihangessa. Emännänkin kunto kasvaa, kun pitää tutkia uusi ympäristö. Yksi päivä katsoin, että kelkan jälki lähtee tieltä metsään suoraan meille päin. Sinne siis! No eihän se nyt ihan takapihalle sitten mennyt ja oli melkoisen upottavaa, kun oli vaan yksi kelkka ajanut. Takapihamme kohdilla katselin, että en kyllä varmasti tarvo takaisin. Vaihtoehdoksi siis jäi umpihankea semmoinen vajaa 100m. Cara juoksenteli ees taas tulen välillä katsomaan, että mihin ihmeeseen se emäntä taas jäi. Vedin lasta kelkassa perässäni. Jossain kohtaa alkoi kelkassa olijaakin tympiä ja takaa kuului "miks sinä pysähyt koko ajan?". Eihän sitä pehmoista lunta ollutkaan kun polveen asti ja perässä n. 15kg taakkaa vedettävänä. Hengästyy sitä kai vähemmästäkin?
Caralle opetetaan, että pihasta tielle ei ole mitään asiaa ilman hihnaa. Vaihtelevasti menee oppi perille. Yksi päivä sain ihan rauhassa käydä postin (risteyksestä laatikolle n 50m), tarvitsematta edes huomauttaa koiralle, että ei tule mukaan. Koira jäi omasta aloitteestaan keskelle pihatietä seisomaan, ja kun tulin takaisin, löysin sen istumasta. Seuraavana päivänä tultiin treeneistä ja lastasin koiran lihoja autosta pakastimeen. Tiellä meni koira, ja eikös se C sitten ollut viivana siellä. Ihan sama kuinka lujaa karjuin. Voi uutta naapuri parkaani, kuunteli varmaan, että ihan hirveä eukko. Pyytelin anteeksi koirani käytöstä, kun silleen syöksyy kohti. Ei ilmeisesti haitannut. Kävikö niin hyvä tuuri, että päästiin rotukammoisista eroon.
Meillä on sama homma, pihalta saa lähteä vain narussa (ja vaikka joskus houkuttelisi lähteä suoraan vaan vapaana metsään, niin laitan narun kiinni edes sen pihalta poistumisen ajaksi) ja tätä testataan lähes päivittäin postinhaun aikana, sillä erotuksella, että vanhempi koira lähtee aina mukaan hakemaan postin, nuoremman pitää jäädä pihaa.
VastaaPoista