Viimevuosi lopeteltiin Caran kanssa varsin koiramaisesti. Käytiin lenkkeilemässä toisen seefferikoirakon kanssa. Onko mitään parempaa, kun kaksi keskenään metsässä leikkivää sakemannia. Samaa rotua olevat vaan jotenkin ymmärtävät toisiaan parhaiten ja ovat tasaväkinen leikkipari, vaikka toinen painaisikin melkein kaksi kertaa toista enemmän. Seefferi ymmärtää äänekästä seefferileikkiä, koska on itse samanmoinen. Cara on leikkikaveriinsa "Tuffeen" verrattuna vielä ihan pentu. Heitin niille keppiä. Jossain kohtaa olin heittäviinäni kepin, mutta piilotinkin sen selkäni taa. Cara pomppi hankeen keppiä etsimään. Mutta "Tuffe" jäi katsomaan minua sen näköisenä että milloin oikein aion oikeasti heittää sen kepin.
Vuosi aloitettiin lenkillä Caran, Millan, kultsi Vilin ja seropi Akun kanssa. Tämä lenkki sisälsi leikkihetkiä huomattavasti vähemmän kun sefferi+seefferi yhdistelmä, vaikka oltiin edellispäivän tapaan irti metsässä. Melko raskastekoisella kultaisellanoutajalla vaan ei hangessa ollut mitään mahdollisuuksia pysyä Caran perässä, vaikka olisi välillä halunnutkin. Milla sen sijaan kovasti koitti pysyä Caran vauhdissa jopa hangessa. Vaan kun Caralla oli koko porukan pisimmät jalat ja vähiten massaa, ei toiset sen perässä pysyneet. Ihan sai rauhassa viedä kepin metsään ensin sillä toisia härnättyään.
Minulla ei olut kameraa mukana kummallakaan reissulla, joten nyt joudutte tyytymään pelkkään tekstiin. Tylsää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti