Kaupungilla

Cara kävi tänään ihmettelemässä kaupungin ihmeitä. Eikä kyllä ollut juuri mistään moksiskan. Aluksi vähän veteli ihmisiä kohti että moikkaamaan mutta välillä taas ei. Sitten keksin syyn siihen. Aina kun taluttaja katsoi suoraan eteenpäin, Cara ohitti hienosti, eli vastaantulija oli sille täysin ilmaa. Mutta jos taluttaja katsoi liukasta katua tahi vastaantulijaa, piti vetää vastaantulijaa kohti. Joka kerralla koira vilkaisi ensin mitä taluttaja tekee ja sitten vasta reagoi jos reagoi. Kaupan ikkunalasista näkyvällä omalle kuvalleen piti pikkuisen nostella selkäkarvoja. Pysäköintihalli ei ollut mitenkään erikoinen paikka. Oli vaan menossa tutkimaan seinien vierustoilla olevia jääkokkareita ja roskia (yöks). Emäntä jopa kokeeksi tömisteli jalkojaan kaikuvassa hallissa eikä koira säikkynyt. Liikennevalojen piippaavaa rasiaa se pikkuisen ihmetteli. Varsinkin kun taluttaja joutui painamaan nappia, koiran huomio kiinnittyi täysin piippaavaan laatikkoon pylväässä. Ja juuri kun se oli toteamassa, että eipä ole kummoinen, piipityksen nopeus muuttui ja taas olisi pitänyt saada ihmetellä. Mutta kadun yli oli kiirehdittävä ja seuraavan piipittäjän kohdalla ei reagoitu mitenkään.