Emäntä pisti "tilauksen vetämään", eli operaatio eroon mahasta on alkanut.
Käytiin Caran kanssa kentällä pitkän tauon jälkeen. Ja kyllä huomasi, että taukoa on ollut. Koira höselti sen minkä ehti... Seurasi poikittain, painaen ja edistäen. Maassa paikoillaan ei ois millään kestänyt. Istu ja maahan käskyt kaikui kuuroille korville. Oli siis ihan liian intona. Onneksi huomasi kuitenkin melko pian, että hösellys ei tuota tulosta ja alkoi kuunnella taas jotenkuten. Loppua kohti suorittaminen vaan parani. Nyt matolla nukkuu onnellinen koira. Emäntä vaan ei (omalta kohdaltaan) saanut sitä mitä tilasi...
20120925
20120924
Rodun hyväksi!
Käykääs KAIKKI saksalaisen paimenen omistajat vastaamassa Helsingin yliopiston eläinlääketieteelliseen tutkimukseen:
http://lonkkatutkimus.arkku.net
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat lonkkanivelen kasvuhäiriön syntyyn ja oireiden ilmenemiseen. Vastauksia toivotaan terveistä ja ns. sairaista koirista. Käykää vastaamassa ja laittakaa linkki jakoon! Paras tutkimustulos saadaan, kun vastaajia on paljon!
http://lonkkatutkimus.arkku.net
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat lonkkanivelen kasvuhäiriön syntyyn ja oireiden ilmenemiseen. Vastauksia toivotaan terveistä ja ns. sairaista koirista. Käykää vastaamassa ja laittakaa linkki jakoon! Paras tutkimustulos saadaan, kun vastaajia on paljon!
20120911
Sosiaalisuus
Oli taas lehti repinyt hirveet otsikot siitä, että koira on purrut naisen kättä. Tällä kertaa kyse ei ollut seeferistä, mutta samaan kastiin varmaan menee monen ei-koiraihmisen mielestä... Noita on niin inhottava lukea. Laittasivat joskus otsikon siitä, miten kovasti tuommoinen koira rakastaa.
Meilläkin oltiin yksi ilta niin söpöä, että tää oli pakahtua ihastuksesta. Lapsonen kutsui Caran luokseen ja koira meni. Tässä kohtaa minä menin koiran perässä, mutta jäin nurkan taa kyyläämään, mitä tapahtuu. Ikinä kun ei tiedä, mitä lapsi keksii koiralle syöttää... Vaihdettiin tervehdykset: koira sai halauksen ja lapsi pusuja. Lapsi on erityisen ihastunut Caran silkinpehmeää karvaa oleviin korviin. Koira sai halauksia ja sitten lapsi alkoi silitellä sitä. Cara istui paikoilleen tyytyväisen näköisenä ja antoi lapsen silitellä itseään korvista, päästä ja niskasta. Lapsi huomasi kyylääjän, taisi vähän nolostua ja lopetti. Sai toki kehuja siitä, miten hienosti osasi koiraa kohdella.
Viimeviikolla lenkillä lapsonen juoksi hiekkatiellä ja äidin jäätyä juttelemaan vastaantulijan kanssa, koiran ja lapsen välimatka kasvoi koiran mielestä liian suureksi. Edes juttelukaverin moikkaaminen ei kiinnostanut sitä. Aika piteleminen tuommoisessa silloin, kun se on sitä mieltä, että tuonne on päästävä. Lisäksi juttelusta ei tahtonut tulla oikeen mitään, kun koira nosti metelin lapsen perään. Vaikka lapsi komennettiin paikoilleen, koira jatkoi apua-lauma-hajos-meteliään. Kun lapsi sitten saavutettiin, koirakin kiinnostui taas pusikoista.
Ilokseni huomasin, että eräs lähellä asuva ihminen ei enää moikkaa koiraani. Ongelmana on ollut, että koira menee hänen luokseen aina kun pääsee jostain välistä livahtamaan, ja tämä ihminen palkkaa koiran rapsutuksilla. Iso kiitos sille ihmiselle, joka on hänelle vihjannut, että moikkaaminen kannattaa lopettaa. Minun vihjailut kun on tähän asti kaikunu kuuroille korville...
Eräs ilta käytiin iltalenkin lomassa leikkipuistossa. Koirat jäi aitaan kiinni puiston ulkopuolelle. Siihen tuli sitten muita lapsia joista toisena tullut tiedusteli silitysmahdollisuutta. Millan kohdalla en antanut silityslupaa ja sanoin, että Caraa saa kyllä silittää, mutta että Cara nuolee ja voi hiukan hyppiä yltääkseen paremmin kasvoille. Poika halusi silti silittää, joten otin Caraa pannasta ja annoin pojan kokeilla. Koira arvetenkin nuoli. Poika meni leikkimään ja sai kohta lisää seuraa. Joku muu taisi pohtia koirien silittämistä, niin tämä Caraa silitellyt valisti kavereitaan niin tietävästi, että tuota luppakorvaista ei saa silittää ja tuo toinen ei ole kiltti. Ilmeisesti kiltti koira seisoo vaan paikoillaan ottamatta mitään kontaktia silittävään lapseen. Sillä mittapuulla meidänkään koira ei ole kiltti (vaan aivan liian villi).
Meilläkin oltiin yksi ilta niin söpöä, että tää oli pakahtua ihastuksesta. Lapsonen kutsui Caran luokseen ja koira meni. Tässä kohtaa minä menin koiran perässä, mutta jäin nurkan taa kyyläämään, mitä tapahtuu. Ikinä kun ei tiedä, mitä lapsi keksii koiralle syöttää... Vaihdettiin tervehdykset: koira sai halauksen ja lapsi pusuja. Lapsi on erityisen ihastunut Caran silkinpehmeää karvaa oleviin korviin. Koira sai halauksia ja sitten lapsi alkoi silitellä sitä. Cara istui paikoilleen tyytyväisen näköisenä ja antoi lapsen silitellä itseään korvista, päästä ja niskasta. Lapsi huomasi kyylääjän, taisi vähän nolostua ja lopetti. Sai toki kehuja siitä, miten hienosti osasi koiraa kohdella.
Viimeviikolla lenkillä lapsonen juoksi hiekkatiellä ja äidin jäätyä juttelemaan vastaantulijan kanssa, koiran ja lapsen välimatka kasvoi koiran mielestä liian suureksi. Edes juttelukaverin moikkaaminen ei kiinnostanut sitä. Aika piteleminen tuommoisessa silloin, kun se on sitä mieltä, että tuonne on päästävä. Lisäksi juttelusta ei tahtonut tulla oikeen mitään, kun koira nosti metelin lapsen perään. Vaikka lapsi komennettiin paikoilleen, koira jatkoi apua-lauma-hajos-meteliään. Kun lapsi sitten saavutettiin, koirakin kiinnostui taas pusikoista.
Ilokseni huomasin, että eräs lähellä asuva ihminen ei enää moikkaa koiraani. Ongelmana on ollut, että koira menee hänen luokseen aina kun pääsee jostain välistä livahtamaan, ja tämä ihminen palkkaa koiran rapsutuksilla. Iso kiitos sille ihmiselle, joka on hänelle vihjannut, että moikkaaminen kannattaa lopettaa. Minun vihjailut kun on tähän asti kaikunu kuuroille korville...
Eräs ilta käytiin iltalenkin lomassa leikkipuistossa. Koirat jäi aitaan kiinni puiston ulkopuolelle. Siihen tuli sitten muita lapsia joista toisena tullut tiedusteli silitysmahdollisuutta. Millan kohdalla en antanut silityslupaa ja sanoin, että Caraa saa kyllä silittää, mutta että Cara nuolee ja voi hiukan hyppiä yltääkseen paremmin kasvoille. Poika halusi silti silittää, joten otin Caraa pannasta ja annoin pojan kokeilla. Koira arvetenkin nuoli. Poika meni leikkimään ja sai kohta lisää seuraa. Joku muu taisi pohtia koirien silittämistä, niin tämä Caraa silitellyt valisti kavereitaan niin tietävästi, että tuota luppakorvaista ei saa silittää ja tuo toinen ei ole kiltti. Ilmeisesti kiltti koira seisoo vaan paikoillaan ottamatta mitään kontaktia silittävään lapseen. Sillä mittapuulla meidänkään koira ei ole kiltti (vaan aivan liian villi).
20120909
20120903
Onnea!
Onnea Jatzarin J-pentue! Tänään 2 vuotta!
T: Caran perhe.
Meidän synttärisankari oli jo aamulenkillä kissajahdissa. Kissaa tosin en ehtinyt korkean pusikon takia nähdä, mutta mitään muuta tuo ei ole tähän mennessä haukkunut, joten olen aika varma sen olleen kissa... Ihan mahdoton kakara...
20120901
20120831
Toivoton tapaus
Istuin eilen takapihan kiikussa katsellen lapseni leikkiä. Cara oli myös ulkona ja aikansa lapsen touhuja seurailtuaan se päätti järjestää hiukan omaa kivaa... Veti sitten pihaa pari kertaa ympäri täyttä vauhtia... Mitään syytä moiseen minä en bongannut. Pysähtyi, veti henkeä pari kertaa ja käveli pahasti nilkuttaen minun luo kysymään, että tehtäiskö jotain... Saati kun erehdyin sitten pukemaan päälleni koulutusliivin ottaakseni hiukan namitottista... Koirastani tuli hetkellisesti kenguru...
Milloin ja miten varvas ikinä pääsee parantumaan, kun koira on tuommoinen??? Vilkas pää + levolla paraneva jalka = mahdoton yhdistelmä sen jalan kannalta?
Milloin ja miten varvas ikinä pääsee parantumaan, kun koira on tuommoinen??? Vilkas pää + levolla paraneva jalka = mahdoton yhdistelmä sen jalan kannalta?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)