20120424
20120415
Paluu perusasioiden äärelle
On tässä tehty nyt pari päivää sitä kaikken tekemisen pohjaa: perusasentoa. Eka pihalla keskenämme ja tänää hallissa. Ja sehän alkaa olla vahvempi ja vahvempi, mutta... Aina on se mutta.... Nyt koira ei enää olekaan ihan varma onko "maa" maahan vai kannattaisiko sittenkin jäädä perusasentoon, kun siitä saa nykyään palkkaa... Miksi tehdä yhtään enempää kun on pakko. Jos niinkin helposti kun vieressä kontaktissa istumalla kerta saa kymmenen kertaa peräkkäin palkan niin eihän tässä muuta tarvitse osatakaan. Taas unohtui ohjaajalta se, että siinä ei ole Milla, jolle se 10 toistoa on hyvä. Vaan siinä on Cara, jolle kolme-neljä toistoa peräjälkeen tekee asiasta jo aika vahvan...
20120407
Möllitoko
6.4.2012 VarPS järjesti möllitoko-kokeen.
Koepaikkana sisähalli, vissiin joku entinen kodinkoneliike. Pohjana vihreä matto, olisiko ollut tekonurmea, ja hallissa kaikui enemmän kun "kotihallissa". Pohja oli siis ihan uusi, meillä on kivituhka. Emäntä oli paikan nähtyään vähän sillä fiiliksellä että apua. Koirani kun reagoi uusiin paikkoihin ja isännän läsnäoloon... Eikä sitä kerennyt ennen koetta hallissa käyttää tutustumassa paikkaan...
Meidän suoritus:
Luoksepäästävyys: Odotellessa oli menossa isännä tykö. Tuomarin lähestyessä nousi ja oli menossa vastaan. Emännällä oli kuitenkin hihna suhteellisen tiukalla. Noottia lyhyestä hihnasta ja pisteitä 8.
Paikalla makaaminen: Rauhallinen, 10.
Seuraaminen kytkettynä: Hajut vei nenän maahan ekalla pätkällä. Käännöksen jälkeen koira haahuili sinne tänne ja kun tuli pysähdys, tarjosi luoksetuloa eli tuli eteen istumaan. Lähdin liikkeelle ja koira haki paikkansa ja seurasi loppumatkan hyvin. 6,5 pistettä ja kehu nätistä täyskäännöksestä.
Seuraaminen taluttimetta: Loistava lukuunottamatta pysähdystä, jossa koira huomasi olevansa liian edessä ja haki perusasennon uudestaan kiertämällä emännän ympäri, 10 ja kommentti koiran hienosta pyörähdyksestä.
Liikkeestä maahan meno: Käskyn saatuaan istui ja meni maahan, 8.
Luoksetulo: Jäi ja kesti istumassa, tuli erinomaisella vauhdilla eteeni, mutta kun annoin käskyn "sivu" alkoi pomppia palkkaa leukani alta (jota ei siis siellä ollut). Toinen käsky ja koira tuli sivulleni, 8.
Seisominen seuraamisen yhteydessä: Ei pysähtynyt, toinen käsky suurin vartaloavuin, pysähtyi. Käännös ja lähtiessäni lähestymään koiraa, se hiippaili vastaan, 0.
Estehyppy: Hyppäsi kun sanoin "valmis". Saatiin uusi yritys: Hyppäsi ja jäi seisomaan. Emännän alkaessa liikkua otti askelia ja päätyi vinoon, 8,5.
Kokonaisvaikutelma: Iloinen, mielellään tekevä koira, joka kuitenkaan ei ihan kestä lapasessa, 9,5.
Yhteensä 157,5 pistettä eli kakkostulos.
Tavoitteesta jäätiin 2,5 pistettä!
Katsotaan josko saisin isännä puhelimesta kuvan siirrettyä, niin liitän sen sitten myöhemmin.
Koiraa on siis palkattu liikaa kesken suorituksen treenaamatta ollenkaan loppuasentoja.
Treenattava:
Maahan menoa suorilta jaloilta.
Luoksetulon loppuasennoksi sivu eikä suinkaan edessä..
Seisomista.
Vahvistettava:
Perusasentoa
Seuraamista hihnassa.
"valmis" ei ole käsky
Ja sitten eikun uudestaan kokeeseen =)
Koepaikkana sisähalli, vissiin joku entinen kodinkoneliike. Pohjana vihreä matto, olisiko ollut tekonurmea, ja hallissa kaikui enemmän kun "kotihallissa". Pohja oli siis ihan uusi, meillä on kivituhka. Emäntä oli paikan nähtyään vähän sillä fiiliksellä että apua. Koirani kun reagoi uusiin paikkoihin ja isännän läsnäoloon... Eikä sitä kerennyt ennen koetta hallissa käyttää tutustumassa paikkaan...
Meidän suoritus:
Luoksepäästävyys: Odotellessa oli menossa isännä tykö. Tuomarin lähestyessä nousi ja oli menossa vastaan. Emännällä oli kuitenkin hihna suhteellisen tiukalla. Noottia lyhyestä hihnasta ja pisteitä 8.
Paikalla makaaminen: Rauhallinen, 10.
Seuraaminen kytkettynä: Hajut vei nenän maahan ekalla pätkällä. Käännöksen jälkeen koira haahuili sinne tänne ja kun tuli pysähdys, tarjosi luoksetuloa eli tuli eteen istumaan. Lähdin liikkeelle ja koira haki paikkansa ja seurasi loppumatkan hyvin. 6,5 pistettä ja kehu nätistä täyskäännöksestä.
Seuraaminen taluttimetta: Loistava lukuunottamatta pysähdystä, jossa koira huomasi olevansa liian edessä ja haki perusasennon uudestaan kiertämällä emännän ympäri, 10 ja kommentti koiran hienosta pyörähdyksestä.
Liikkeestä maahan meno: Käskyn saatuaan istui ja meni maahan, 8.
Luoksetulo: Jäi ja kesti istumassa, tuli erinomaisella vauhdilla eteeni, mutta kun annoin käskyn "sivu" alkoi pomppia palkkaa leukani alta (jota ei siis siellä ollut). Toinen käsky ja koira tuli sivulleni, 8.
Seisominen seuraamisen yhteydessä: Ei pysähtynyt, toinen käsky suurin vartaloavuin, pysähtyi. Käännös ja lähtiessäni lähestymään koiraa, se hiippaili vastaan, 0.
Estehyppy: Hyppäsi kun sanoin "valmis". Saatiin uusi yritys: Hyppäsi ja jäi seisomaan. Emännän alkaessa liikkua otti askelia ja päätyi vinoon, 8,5.
Kokonaisvaikutelma: Iloinen, mielellään tekevä koira, joka kuitenkaan ei ihan kestä lapasessa, 9,5.
Yhteensä 157,5 pistettä eli kakkostulos.
Tavoitteesta jäätiin 2,5 pistettä!
Katsotaan josko saisin isännä puhelimesta kuvan siirrettyä, niin liitän sen sitten myöhemmin.
Koiraa on siis palkattu liikaa kesken suorituksen treenaamatta ollenkaan loppuasentoja.
Treenattava:
Maahan menoa suorilta jaloilta.
Luoksetulon loppuasennoksi sivu eikä suinkaan edessä..
Seisomista.
Vahvistettava:
Perusasentoa
Seuraamista hihnassa.
"valmis" ei ole käsky
Ja sitten eikun uudestaan kokeeseen =)
20120327
Pikkuhiljaa alkaa jännittämään
Cara on ilmoitettu tokokisoihin pääsiäiseksi. Möllikisoihin!
Viimeksi hallilla seuraaminen ja hyppy sai kehuja, jääviä koira ei muistanut ollenkaan.
postailen teille sitten sen arvostelulapun jonka toivon mukaan kisoista saamme.
Viimeksi hallilla seuraaminen ja hyppy sai kehuja, jääviä koira ei muistanut ollenkaan.
postailen teille sitten sen arvostelulapun jonka toivon mukaan kisoista saamme.
20120324
Hauvahaaste
Osallistumme hauvahaasteen . Aiheena on ensimmäinen ja tässä siis ensimmäisiä asioita:
Ensimmäinne oma koirani
Ensimmäinen harrastuskoira ja ensimmäinen kesäleiri (menossa hakuharjoitus)
Ensimmäinen varaamani puhdasrotuinen koiranpentu (joka ei meille kuitenkaan koskaan tullut)
Elämäni ensimmäinen näyttely (Caran kanssa)
Muistoja, niin paljon muistoja.
20120322
Pk-treeni
Aloitettiin Caran kanssa ihan tosissaan treenaaminen BH-kokeeseen. Paikallisen palveluskoirayhdistyksen treeneihin mentiin ja saatiin oikeen hyvä treeni. Cara teki jopa ennätyksensä: sen kontakti ohjaajaan pysyi aiempaa paremmin. Ensin se oli menoissa moikkaamaan kaikki, mutta kun totesi ettei pääse, alkoi tekemään hommia. Parilla tauolla olisi ollut kiva kaivaa kuoppa. Aiheena oli paikoilla olo, seuraaminen ja jäävät.
Treeniseuranamme ollut dobermannin pentu pääsi omistajaltaan Caran luo, kun me tehtiin paikkamakuuta. Se pyysi Caraa leikkiin. Emäntä oli satavarma että nyt sitä sitten pyydystellään koiria pitkin kenttää. Cara nousi seisomaan ja katsoi minua "mamma mitä nyt tehään?". Sillä olisi ollut elämänsä tilaisuus lähteä leikkimään pennun kanssa. Emäntä oli pakahtua ylpeydestä.
Jäävissä Cara oli epävarma. Kyllähän se kotona osaa, vaan tilanne oli sille niin uusi (=vaikea), että se empi. Ja kun emäntä huomasi tämän ja jäi myös empimään, oli lopputulos melko hrveä. Kouluttajalta tuli noottia, ja kun emäntä sai tarkat ohjeet miten toimia, alkoi koirakin pelittää. Oliko se epävarmuus sittenkään alumperinkään koirassa? =D
Kouluttajalta tuli palautetta, että Caralla on hyvä viretaso. Mutta tekeekö se lelulle vai emännälle? Emäntä palkkaa koiransa aivan liian usein. Eli kouluttajan (seuran ylituomari) mielestä voisin lähteä vaatimaan pidempää pätkää erinäisiä asioita, ja palkata sitten vasta. Tällä menolla emme ihan heti pääse kokeeseen, jossa koiraa ei saa palkata laisinkaan. Minusta taas tuntui, että kun koira ei ole koulutuskentällä ollut sitten syksyn, ja se dobermanni oli ihan siinä parin metrin päässä, tilanne on sille sen verran vaikea, että kannattaa palkata joka onnistuminen. Kokeesse koira on sentään suurimman osan aikaa monen metrin päässä toisesta. Mutta nyt lähdemme systemaattisesti pidentämään palkkausväliä.
Treeniseuranamme ollut dobermannin pentu pääsi omistajaltaan Caran luo, kun me tehtiin paikkamakuuta. Se pyysi Caraa leikkiin. Emäntä oli satavarma että nyt sitä sitten pyydystellään koiria pitkin kenttää. Cara nousi seisomaan ja katsoi minua "mamma mitä nyt tehään?". Sillä olisi ollut elämänsä tilaisuus lähteä leikkimään pennun kanssa. Emäntä oli pakahtua ylpeydestä.
Jäävissä Cara oli epävarma. Kyllähän se kotona osaa, vaan tilanne oli sille niin uusi (=vaikea), että se empi. Ja kun emäntä huomasi tämän ja jäi myös empimään, oli lopputulos melko hrveä. Kouluttajalta tuli noottia, ja kun emäntä sai tarkat ohjeet miten toimia, alkoi koirakin pelittää. Oliko se epävarmuus sittenkään alumperinkään koirassa? =D
Kouluttajalta tuli palautetta, että Caralla on hyvä viretaso. Mutta tekeekö se lelulle vai emännälle? Emäntä palkkaa koiransa aivan liian usein. Eli kouluttajan (seuran ylituomari) mielestä voisin lähteä vaatimaan pidempää pätkää erinäisiä asioita, ja palkata sitten vasta. Tällä menolla emme ihan heti pääse kokeeseen, jossa koiraa ei saa palkata laisinkaan. Minusta taas tuntui, että kun koira ei ole koulutuskentällä ollut sitten syksyn, ja se dobermanni oli ihan siinä parin metrin päässä, tilanne on sille sen verran vaikea, että kannattaa palkata joka onnistuminen. Kokeesse koira on sentään suurimman osan aikaa monen metrin päässä toisesta. Mutta nyt lähdemme systemaattisesti pidentämään palkkausväliä.
20120309
Valjakkoharjoitus
Lähdettiin lenkille tietä pitkin Cara huskyvaljaissa. Alussa se veti ihan kiitettävästi ja oli innolla menossa. Jalkakäytävän vaihduttua autotieksi ilmeni ongelma. Koira tahtoi kävellä keskellä tietä. Yleensä minä hihnalla ohjaan sen takaisin reunaan, mutta nyt kun hihna oli kiinni koiran hännän kohdilla, ei ohjaus toiminut. Oli silkkaa tuuripeliä lähtikö koira vasemmalle vedettäessä vasemmalle vai kenties oikealle, koska jos vedät koiran takapäätä vasempaan, kääntyy etupää oikeaan... Koiraa on paljon helpompi ohjata hihnalla, kun se hihna on kiinni koiran etuosassa. ja tämä älykkö toki huomasi tilanteen ja oli hetkisen sitä mieltä että hän nyt päätää suunnan... Mulla oli musat korvilla, joten en luottanut siihen että kuulen auton, joten aloin murahtaa Caralle joka kerta kun se meni keskelle. Tiukka "et!" reunan osoittamisella varustettuna sai koiran siirtymään reunaan, hetkeksi... Aikani siinä murahtelin ja sitten tuli mieleen että mulla oli musiikin korvilla silleen kohtuu mukavalla voluumilla ja minä kuulin omat murahdukseni... Eli ne kuuli sitten todennäköisesti mun ja Caran lisäksi puoli kylää. Hupsista taas. Jossain kohtaa koira alkoi ymmärtää, että reunaan siirtymisestä joka kerta seurannut iloinen "hyvä!" tarkoitti että siinä oli tarkoitus pysyä ja alkoi kävellä ihan kivasti. Niin pitkään kunnes toisessa reunassa oli kivannäköinen jäämöykky tai risu tai haju...
Rankkaa se koiralle oli. Loppulenkistä se ei enää vetänyt, löntysti enemään hihna löysällä. Hyvä ettei vedä itseään yliväsyksiin. Eikä ole tarvinnut aivojumppia kauheesti kehitellä. Koira kun joutui koko lenkin miettimään mitä kummaa mahdan siltä haluta. Me kun ei olla viellä koskaan oltu lenkillä pelkkien sanallisten käskyjen ja kädenosoitusten varassa.
Rankkaa se koiralle oli. Loppulenkistä se ei enää vetänyt, löntysti enemään hihna löysällä. Hyvä ettei vedä itseään yliväsyksiin. Eikä ole tarvinnut aivojumppia kauheesti kehitellä. Koira kun joutui koko lenkin miettimään mitä kummaa mahdan siltä haluta. Me kun ei olla viellä koskaan oltu lenkillä pelkkien sanallisten käskyjen ja kädenosoitusten varassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)